edithjarvinen's Journal, 14 Mar 18

Miksi jätät lihan kun liikut paljon, jätä se muusi ennemmin. En nyt oikeasti ymmärrä. Sulla on sama BMI kuin mulla, normaali , olen sinua 3 cm lyhyempi ja ikuisuuden vanhempi. Tiedät järkevänä urheilevana nuorena, että pyörrythän sinä siellä liikunnassa, jos elät tuommoisilla kitukaloreilla. Hae nyt ennen kaikkea hyvää oloa, fiilis tulee siinä samalla. Jätä ne ruoan kalorit sinne huitsin nevadaan, muiden laskettaviksi.Senkin tiedät, että kalori ja kalori ei ole yksi ja sama juttu. Niillä on mahdottoman iso ero eri ruoka-aineissa. Tiedät myös höttöruuat ja sokerit. Muutahan sinun ei tarvikaan jättää ruokavaliosta pois. Keskity kouluun ja liikuntaan, unohda nämä sivustot. Ammatinvalinnan teet juuri niinkuin sinusta tuntuu, valitse se oma ala, oma mielenkiinto.  

Ymmärrän hyvin nuo kaikki tunteet. Lukiossa minulla oli sama tilanne: rajoitin kaloreita aivan älyttömän pieneksi, vaikka tiesin, että se ei ole millään muotoa järkevää, ja että ainainen kalorien laskeminen ja niistä ahdistuminen ei ole mielelle hyväksi. Vaikka yritin sanoa itselleni, että 1000 kaloria on liian vähän, jo 1002 kaloria sai minut ahdistumaan. Koko ajan vain laskin päässäni kaloreita, ja itseinho roikkui mukana päivästä toiseen. Pääsin tuosta itseinhon tunteesta ja kalorien sairaalloisesta laskemisests eroon vasta välivuosien aikana, jolloin unohdin kalorien laskemisen ja aloin huomata, ettei maailma kaatunutkaan tai läheiset hylänneet vaikken ollutkaan enää niin hoikka ja vähäruokainen kuin aikaisemmin. Siihen meni kauan, mutta nyt pystyn taas laskemaan kaloreita vähemmän pakkomielteisesti, vaikken tykkääkkään siitä, jos FS:n kalorit menevät punaisen puolelle... :) en osaa valitettavasti antaa mitään neuvoja, muttet taatusti ole ainoa, jota nämä numerot täällä ahdistavat. Sanoisin kuitenkin, että pakota itsesi syömään enemmän kuin tuhat kaloria päivässä ja huomaat, ettei se lihota sinua tai muutenkaan tee mitään pahaa, vaan päin vastoin edesauttaa tervettä laihdutusta ja parantaa oloa ja myös sitä itseinhoa! Ja kuten toinen kommentoija sanoikin, sinun ei edes tarvitsisi laskea kaloreita. Laskemisen lopettaminen on todella vaikeaa, tiedän, mutta oman terveyden kannalta kannattaa pakottaa itsensä siihen. Toivottavasti kommentistani oli edes jotain hyötyä ja sinun päiväsi paranee :) 

Samaa mieltä kun HRai. Taidat tuon syömisen kanssa olla aika solmussa, olisiko avun hakemisen paikka ennen kuin menee pahemmaksi? 

Olisi myös kiva kuulla mitä sä ajattelet tästä asiasta tällä hetkellä :)  

Tiedän tosi hyvin mitä tarkoitat, mä päästin itseni lipsumaan ja lihoin ja nyt otin taas itseäni niskasta kiinni ja ”potkaisin perseelle” ja tuntuu et taas on ED hulluus ottamassa otetta 😬 on ihan sika olo kun kalorit menee 1000 yli ja sitten voittaja fiilis kun v.loppuna molemnat päivät n. 400 kcal 🤪 ja tiedän et se on sairasta ja ei hyväksi terveydelle mutta näin mulle aina käy kun laihdutan ja toinen ”kiva” ongelma on et mikään ei oo tarpeeks, aina kun saavutan jonkin tavoitteen niin heti mietin et mitenköhän pitkään menee et tavoitan seuraavan ja sitten seuraavan 😑 sama urheillessa kun teen jonkin ohjelman niin aina pitää tehdä vähän lisää tai kävely kun mittari näyttää jotain lukemaa niin aina tulee se tunne et se näyttää paremmalta jos siinä ois vaikka 1000 askelta lisää. Ja pätkäpaasto on sama, aina tuntuu paremmalta mitä pidemmän siitä saan 🙈 mutta kun on päässä vikaa niin siellä on sitten vikaa 🤪 ei auta kun yrittää päivä kerrallaan josko jokin siellä pään rattaissa naksahtais kohdilleen 😂👍 

Samaa mieltä kuin HRai. Pidä itsestäsi huolta hakemalla apua, tietävätkö läheisesi esim tilanteesi? Tai koulun terkkari? 

Komppaan JOhq:a. Käy juttelemassa kouluterkkarille. Voi olla ettei se tajua missä mennään ja jakaa vaan jotain ruokaympyrän kuvia, mutta jos hän on työstään ajan tasalla, niin hänestä saat luotettavan tuen, joka osaa luotsata sinua kohti terveempiä tapoja. Kuulostaa että sulla ajatukset kiertää pakonomaisesti kehää ja tuo kehä pitää nyt saada katkaistua. Itsellä (n.30v) sitten oli kans elämä karmeeta tasapainoilua pakko-oireiden kanssa, kun oli koulukiusaamista takana monta helvetin vuotta, samalla piti kasvaa aikuiseksi ja tietää miksi alkaa "isona" ja kroppa sai ihan uusia muotoja yms. Mutta "Elämä kantaa", kyllä sie selviät siitä. Sun vaan pitää ottaa sun elämä haltuun. Sinä olet oman elämäsi pomo. 💓💓💓