Munkkiiri's Journal, 12 Feb 22

Ja tähän lisäyksenä, että mulla on fyysinen puoli paljon parempi kuin ennen ja olen oikeasti onnellinen että olen päässyt tähän enkä todellakaan vähättele sitä koska tää matka ei todellakaan ole ollut helppo ja nopea. Olen tätä painonpudotusta lähtenyt ensin tekemään ihan pelkästään vaihe vaiheelta. yksitellen vaihtanut tuotteita terveelliseempiin vaihtoehtoihin ihan sen takia että pää pysyisi perässä eikä lähtisi käsistä.  

Mä kommentoin tätä, että useampi ihminen ehkä huomaisi tän. Oon nimittäin aikaisemmin huomannut ihmisten puhuvan tästä aiheesta juuri, että pää ei pysy perässä muutoksessa vaan näkee itsensä vielä isompana kuin enää on.  

Ite huomaan parhaiten tuon pään mukana pysymättömyyden parhaiten mun vaatekriisinä. Painoa on pudonnut yli 30 kiloa ja aivan varmasti siis vaatekoko on pienentynyt. Mutta mulla on ihan käsittämätön kynnys hommata pienempiä vaatteita. Olen tottunut tilaamaan vaatteet netistä ja olen monet kerrat viime aikoina alkanut tehdä tilausta ja pistänyt kokonumeroita entisen 50 sijaan 44-46, mutta en ole tilannut. Ainoat mitä olen tilannut oli parit housut, kun vanhat ei oikeesti enää pysyneet jalassa. Nyt tiedän että pitäis mennä ihan kauppaan sovittamaan, että tietäis oikean koon, mutta jotenkin mun ajatukset mennä sovittamaan vaatteita aiheuttaa ihan älyttömän paniikin. Jotenkin pelkään, että tulen pettymään kun en vielä mahdukaan niihin pienempiin vaatteisiin. Ja silti tiedän miten hölmöltä näytän yli suurien vaatteideni kanssa tällä hetkellä. Ja kun en edes voi vedota siihen, ettei mulla olisi varaa ostaa uusia vaatteita. 

huonosti, konkreettisesti huomaa koon muuttuneen kun ostaa vaatteita ja tajuaa miten pienet vaatteet menee päälle, on hankala suhtautua kun saa huomautuksia et oon liian laiha kun omasta mielestä en oo 🙄 tosin kun olin lihava en tainnut sisäistää miten iso olin 🤪 mut uskoisin et mieli tulee vaan hitaammin muutoksen mukana  

..mulla on vaikeita päiviä, vaatteiden kanssa. Kun aloitin koko oli 54-56, nyt XS/36 ja siitä huolimatta mulla on päiviä jolloin peilistä katsoo vanha minä ja on tosi masentava ja pullea olo. Olen edelleen välillä hämmentynyt kun nään itseni ohimennen jostain kaupan peilistä, valokuvasta. Siihen, ettei ole enää "näkymätön" (saa olla rauhassa ) en ole vieläkään tottunut. Tuntuu, että kommenttia tulee liikaa, koska itsestä ei tunnu vieläkään, että olisin jotain ihmeellistä saavuttanut tai näyttäisin niin eriltä mitä väitetään. Mulle päivitellään miten olen laihduttanut -67kiloa, mutta en oikein hahmota sitä määrää, sillä en nähnyt itseäni niin isona mitä oikeasti olin . Mulla on edelleen tapana katsella mahdunko istumaan johonkin, kuljen vieläkin sivuttain paikoista joihin mahdun ihan miten päin vaan kulkemaan. ..Eräs tuttu myyjä sanoi viikko sitten, että tämä on XL kun olin paidan kanssa kassalla..Mun mielestä se näytti silmämääräisesti hyvälle ja ostin..no, vaihdoin sen sovitettuani xs kokoiseksi..pienet vaatteet näyttää niin pieniltä, ihan kuin ne ei kuuluisi mun päälle  

Vaikeeta on täälläkin. Lääkäri kirjoitti muistiinpanoihin ’hoikka’, ja aattelin, että ’jaa mää vai?’. Ei oo pää vielä tottunut, että keho on 20kg pienempi. Samoin nuo vaatteiden kokoon liittyvät jutut on hämmentäviä. 

kävin gynellä ja hän tokaisi "nää sun munasarjat on kyllä niin helposti nähtävissä kun oot noin hoikka". meinasin pudota tuolilta 😂😅 olin koko loppupäivän iso hymy naamalla, on se jännä miten pieni kommentti lekurilta voi piristää, itse on vieläkin pään sisällä yhtä pullukka kun vuosi sitten. toivotaan että ajan kanssa pää löytää tilanteen tasalle 😊 

Joo mun mielestä on hämmentävää että ennen ei tajunnut miten iso on ja tällä hetkellä ei meinaa uskoa sitä mihin on päässyt. Johtuuko se sitten tuosta että tällä hetkellä on vähän koko ajan tietoisempi ympärysmitoista ja vaakanumeroista ja aikaisemmin eli enemmän pimennossa. Tiedä näistä. Mulla taas enne oli täyttä tuskaa tilata netistä, mä en mitään voinut ostaa testaamatta. Ja farkkujen osto oli ihan hirvittävää, kun tuntui ettei mitkään istu. Nyt voi olla onneksi tyytyväisin mielin ostaa vaatteita kun kaikki ei ahdista. Joutuu välillä oikeesti muistuttamaan itteäni kattomalla noita ennen ja jälkeen kuvia että taas muistaa sen oman koon etten mä tosiaan ole enää mikään isokokoinen. Mulla menee myös pakka ihan sekaisin kun joku kommentoi musta että oon niin pieni että hyvin mahdun tosta välistä tai jotain muuta tän tyylistä.